Ratsastushistoriaa osa 1 (ratsastuskoulut)

Aloin tässä muistelemaan omaa ratsastushistoriaani.  Tässä nyt sitten istun ja muistelen miten päädyin tämän harrastuksen pariin 14 vuotta sitten! Ihan alkuajoilta ei ole kuvia, mutta muistan tosi hyvin kaiken. Kirjoitin tätä postausta useamman kuukauden joten toivottavasti ei ole ihan kauhean sekava.

Siskoni kävi Metsäkylän Ratsastuskeskuksessa vuonna 2000 ja sinä vuonna mäkin pääsin ihan ekalle ratsastustunnille, tosin vaan puoleksi tunniksi mutta silti. Aijemmin olin saanut vaan istuskella hevosen selässä poniratsastuksissa ja katsella aidan takaa laiduntavia heppoja. Aina olin kuitenkin toivonut pääseväni oikeasti ratsastamaan. Sain ratsastaa puolituntia Sharmant nimisellä shetlanninponilla talutuksessa. Tästä ratsastuksesta on videota vanhalla C -kasetilla ja nyt kyllä naurattaa kun katson sitä. Olin todella pieni pyöreämahaisen ponin selässä, mutta naamallani oli kyllä semmonen virne. Käveltiin vaan ymäri maneesia ja harjottelin pitämään ohjia kädessäni. Ravasin myös pari kierrosta ja pujottelin tötteröitä, okei taluttaja ohjesia ponia ja mä vaan istuskelin. Muistan sen tosi hyvin, kun Sharmant pysähtyi keskelle maneesia ja ihan oma-aloitteisesti annoin ponille pohkeita, sain siitä paljon kehuja!

Sharmantilla ratsastin melkein aina, mutta kerran pääsin maastoon Sasa nimisellä shettiksellä. Siskoni meni edessäni Romeo ponilla ja meillä molemmilla oli taluttajat. Muita ei maastossa ollut. Heh, muistan että Sasa yritti koko ajan syödä ja jyrätä taluttajaa. Itse vähän jännitin Sasaa aluksi, koska minulle oli kerrottu että se saattaa olla kiukkuinen, mutta ei Sasa sitten tehnytkään mitään ja jännitys katosi. Käveltiin vaan koko matka. Sasasta en löytänyt mistään kuvaa, mutta kyseessä siis Zazzalii Swe.

Charmant Swe

Siskoni todettiin allergiseksi hevosille, joten harrastus loppui lyhyeen. Vuoden verran sain käydä Metsäkylässä, mutta sitten se kaikki loppui. Hevosista en kuitenkaan suostunut luopumaan vaikka äiti oli tiukasti sitä mieltä että hevoset ovat vaarallisia ja kaikkea muutakin. Muutaman vuoden olin ratsastamatta, mutta pyörin silti koko ajan hevosten parissa. Hyvä ystäväni ratsasti Mäkisen tallilla ja kuljin aina hänen mukanaan siellä, katsoin kun hän ratsasti ja yhdessä puunasimme varusteita, siivosimme tarhaa ja karsinoita ja vain häärimme ympäri tallia tehden kaikkea mihin meille vaan annettiin lupa. Pari kertaa olin myös Riihikoskella yhden kaverini luona ja siellä sain ratsastaa hänen tuttunsa suomenhevosella Pietarilla. Kyseisen hepan kanssa laukkasin ekan kerran ja ylitin puomeja. Pietari oli kiltti, mutta todella iso! Nöyrästi se silti kuljetti pientä räpeltävää rääpälettä selässään ja teki kaiken mitä pyysin. Laukan nostosta ja itse laukastakin olin lukenut vaan kirjoista, mutta Pietari ymmärsi pyyntöni ja nosti laukan todella hyvin ja harjotusravistakin siirtyi itsekseen käyntiin varovasti jos tasapainoni järkkyi. Todella fiksu suomiputte ja hyvä hevonen laukan opetteluun :) !

Pikku-Pietari

Tornada

Muutaman vuoden jälkeen sain taas aloittaa ratsastuksen ihan virallisesti. Ostin 10 kerran kortin Mäkisen tallilta ja sinne jäin useammatki vuodeksi. Esimmäiseksi vakioratsukseni tuli Tornada, niinkuin monelle muullekkin vasta-alkajalle. En ole ihan varma Tornadan rodusta joten en siitä enempää puhu, mutta kyseessä siis iso poni (?) tamma. Kiltti, reipas, todella rehellinen ja oikea ratsastajan peili. Jos jäi vetämään suusta, poni vaan painoi entistä lujempaa eteenpäin, mutta jos teki jotain oikein Tornada palkisi heti. Tornadan kanssa opettelin laukkaa ihan kunnolla, ensin Makke piti minua liinassa ja myöhemmin opettelin laukan valmistelua ja nostoa ilman liinaa. Tornadan kanssa vuodatin monta turhautumisen kyyneltä, mutta antoi se poni myös aihetta hymyynkin.

Tornada

Tornadasta siirryin Jonakseen. Muistan kuulleeni, että Jonas olisi ollut rodultaan englantilainen puoliverinen, mutta en sano varmasti. Jonas oli oman arvonsa tunteva iso vanha herra. Välillä kiukkuinen, välillä ei. Siirtyminen tutusta Tornadasta isoon Jonakseen oli jännää. Aluksi en saanut hoidettua Jonasta yksin, se vaan pyöri ja näykki, varsinkin kun tajusi olevansa niskan päällä. Mäkisillä kuitenkin saa aina apua joten Anna opetti minua ja tuli avuksi jos tilanne karkasi käsistä. Seuraava ongelma oli selkään pääseminen, en vaan saanut jalkaa tarpeeksi ylös joten minut puntattiin selkään aina :D Jonas oli aluksi todella hankala ratsastaa, en saanut sitä raviin saatika nostamaan laukkaa. Pikkuhiljaa kuitenkin opin ratsastamaan herraa hänelle sopivalla tavalla. Olin kyllä yhtä hymyä silloin kun sain Jonaksen ensimmäisen kerran nostamaan laukan! Muistaakseni sain sillon Makelta ensimmäisen kunnon kehun. Lopulta opin myös varustamaan Jonaksen yksin ja kiipeämään selkään. Mulla ja Jonaksella oli vähän sellainen viha/rakkaussuhde :D ! Tämä hieno herra kulkee jo taivaslaitumilla, rip. Black Jonas, hieno opetusmestari :)

Marco

Grölli

Jonaksen jälkeen ratsastin monella hepalla vakiintumatta kehenkään. Vertti, ponikokoinen tinker (?), oli todella hankala ja antoi itsetuntooni kovan kolauksen kun Anna joutui tulemaan taluttamaan minua kun en pärjännyt ponille :D Ratsastin myös isolla Gran nimisellä hevosella jonka kanssa olin myös aivan hukassa. Zic-Zacille pärjäsin ja luultavasti siksi en sillä montaa kertaa mennytkään. Myös Marco poni tuli tutuksi, mutta vielä tässä vaiheessa en ratsastanut sillä juuri ollenkaan.Välillä menin myös Tornadalla ja kerran ratsastin myös Gröllillä. Tässä vaiheessa ratsastus alkoi maistumaan puulta ja päätinkin, että nyt haluan jotain muuta. Mäkisen tallilta sain todella hyvän pohjan ratsastukseen. Makke muokkasi minusta periksiantamattoman ja opetti kestämään kritiikkiä ja ottamaan sen oikealla tavalla vastaan. Voin myös sanoa, että kohtalaisen hyvä istuntani on myös Maken ansiota, hän kirjaimellisesti on vääntänyt minut oikeaan asentoon!

Tamara ja Manta

Olin ehkä kuukauden ratsastamatta, kunnes löysin täysin uuden tallin. Lähdin koittamaan Kaisan tallille ja ratsastinkin siellä melkein vuoden. Kaisalla ehdoton lemmparini oli Tamara, welsh cob tamma. Eniten ratsastin aluksi Picolla. Pico oli aika raskas ratsastettava ja ehkä vähän tylsä sekä persoonaton. Hyppäsin Picolla kaksi kertaa, ensimmäinen hyppykerta oli todellakin mitään sanomaton, mutta seuraavalla kerralla sain hypätä jopa 50cm pystyestettä ja Picokin heräsi hieman. Myöhemmin menin enemmän Tamaralla. Kuten jo aijemmin sanoin Tamara oli ehdoton ykkönen. Sillä oli tasaiset ja helposti ratsastettavat askejalit. Muistan kuitenkin menneeni myös Mantalla, Sirulla, Cavalla ja Atella. Kaisan tallin ajalta olen kirjoittanut ratsastunteja ylös joten tässä jotain:

Tamara

"Tulin tallille ekaa kertaa ja heti minua oli vastassa kivat hoitajat ja Kaisakin on kiva. Minua autettiin vähän Picon kanssa ekaks. Ekalla tunnilla keskityttiin paljon istuntaan."
"Tää on mun viimenen tunti Kaisalla. Kaisa sano että tänään me hypätään. Menin Picolla. Pico oli aluks tosi laiska, mut innostu esteestä. Pico hyppäs tosi hyvin!"
"Äiti sano että oli varannu mulle vielä yhen tunnin Kaisalta. Hain Tamaran laitumelta ja Tamara nukkus melkee koko harjauksen ajan. Harjattiin ulkona. Mentiin paljon ilman jalustimia. Tamara oli kiva."

Tamara

Kaisan talli oli kyllä todella mukava paikka ja Kaisa todella hyvä opettaja! Tykkäsin myös hevosista, loppuvuodesta tykästyin erityisesti Siruun. Syynä tallin vaihtoon oli kaverit ja pitkä matka.

Pate

Iita

Rolle, taluttamassa Raision markkinoilla

Vaihdoin Alvan tallille, koska kaikki kaverini ratsastivat siellä. Pääsin heti tallityttöjen ns. sisäpiiriin mukaan ja löysin paljon uusia kavereita. Kävin tallilla useamman kerran viikossa siivoamassa tarhoja ja karsinoita, taluttamassa alkeistunneilla, auttamassa nuorempia hevosten varustamisessa, tarhaamassa, putsaamassa kamoja ja tekemässä kaikkea muutakin mihin vain annettiin lupa. Ratsastin paljon erilaisia hevosia, koska en heti löytänyt sitä lemppariani. Tykkäsin Skipperistä, Patesta ja Adasta.

Ada

Willy

Sitten Alvalle tuli Willy Balloo eli Willy. Omasta ratsastusryhmästäni olin ensimmäinen joka sai ratsastaa Willyllä. Olin heti ensimmäisen kerran aivan myyty. Siitä eteenpäin ratsastinkin melkein aina Willyllä. Satu oli passittamassa minua Willyn kanssa myös kisoihin, mutta koska meidän perheellä ei sitä ylimääräistä rahaa ole, niin en kuulunut mihinkään ratsastusseuraan joten kisat jäi kokematta. Ratsastin Alvalla useamman vuoden, kunnes hankin parhaan ystäväni kanssa ensimmäisen vuokrahevosen.

Willy ja Rolle

Iita

Iisoppi

Alvalla opin paljon vastuusta. Jos Satu antoi homman hoidettavaksi, niin se oli yleensä minä joka sen tehtävän lopuksi hoiti. Laitoin hevosia kuntoon, talutin ja hain myös yksityisiä hevosia sisälle. Muistan kun Satu pyysi minua hakemaan yhden yksityisen suomenhevosen sisään johon ei olllut ennen minua saanut yksikään kaverini edes koskea, se oli todellakin kunnia tehtävä silloin!

Skipper

Willy