Ratsastushistoria osa 2 - Vuokrahevoset (paljon kuvia)

Jostain ihmeestä sain taas inspiraatiota kirjoittaa postaukset. Minulla on selkäleikkaus kahden viikon kuluttua joka pysäyttää ratsastusharrastukseni melkein vuodeksi, joten aloin taas muistalle mitä näihin vuosiin on mahtunut. Olen harrastanut ratsastusta vuodesta 2000 joten tänä vuonna tuli täyteen 15 vuotta hevosten parissa. Viime osassa kirjoitin alun ratsastuskouluajoista, joten nyt jatketaan historian seuraavaan vaiheeseen eli ensimmäisiin vuokrahevosiin.

2009 keväällä päätimme kaverini kanssa pistää hevostalli.nettiin ilmoituksen missä haimme vuokrahevosia. Noin viikon päästä lähdimme kokeilemaan ensimmäisiä ehdokkaita. Minulle tarjoittiin puoliveristä ja lämminveristä, mutta päädyin koeratsasamaan puoliverisen tamman, Laxan. Ratsastustaitoni eivät päätä huimanneet, mutta tykkäsin Laxasta joten päätin omistajan kanssa, että alkaisin ratsastaa tammalla kerran viikossa.

Videokaappaus koeratsastuksesta

Teimme kaverini kanssa kesäkuussa muutamia maastolenkkejä ja kävimme pellolla ratsastamassa, kunnes hän vaihtoi ponin lämminveriseen. Maastolenkkeihin tuli enemmän pituutta ja vauhtia jolloin Laxa alkoi näyttää enemmän luonnettaan. Se kuumui ja alkoi pukitella sekä hyppiä pystyyn jäädessään jälkeen. Vaikka hevosessa alkoi olla haastetta tykkäsin siitä kuitenkin ja olin todella surullinen kun kuulin että Laxa myytäisiin heinäkuun lopussa uuteen kotiin.

Maastoretki maskun hiekkamontuille missä hevoset pääsi uimaan.

Laxan  kanssa hyppäsin myös pieniä esteitä

Kun Laxa myytiin tallille muutti uusi lämminverinen Lentsu. Sovin Lentsun ylläpitäjän kanssa, että saisin alkaa vuokraamaan sitä kerran viikossa, jos vaan tykkäisin ponista. Lentsu oli ponikokoinen luonteikas lämminverinen ruuna. Olin paikalla kun poni tuotiin laitumelle ja olin aivan ihastunut tähän pieneen pakkaukseen heti ensi silmäyksellä.

Heti ensimäisellä ratsastuskerralla kuitenkin putosin ponin kyydistä 3 kertaa. Laxan kyydistä en ollu koskaan pudonnut, joten Lentsu osoittautui haastavammaksi tapaukseksi. Aloin heti hieman pelätä ponia, joten päätin jättää ratsastuksen vähemmälle ja keskittyä maastakäsin työskentelyyn ja näin kasvattaa omaa luottamustani ponia kohtaan hiljalleen. Lentsu vaati ihmiseltä aika paljon kärsivällisyyttä ja huumorin tajua, mutta kävin hoitamassa ja maastokävelyillä sen kanssa viikoittain.

Ekaa kertaa hakemassa ponia laitumelta

Ensimmäinen ratsastuskerta

Ekalta kerralta, muutaman sekunnin päästä keräsin itseäni pellosta

Kolmas ilmalento ja kenkäkin lähti jalasta

Pyöräilin viikoittain ponin takia 26 kilometriä vain päästäkseni hoitamaan sitä. Tykästyin Lentsuun aivan mielettömästi ja meidän välille muodostui jonkun näköinen luottamussuhde, ei todellakaan mikään täydellinen, mutta saavutimme syksyn kuluessa ponin kanssa saman aaltopituuden jollain tasolla. Lentsu sai minut innostumaan hevosen käsittelystä ja hoitamisesta, kun ennen olin innoissani vain ratsastamisesta. Silmäni avautuivat maastakäsittelylle ja sain uutta potkua harrastukseen, kun huomasin mitä voi saavuttaa kun ymmärtää hevosta aivan uudella tavalla.

Lentsu oli ehkä maailman ilmeikkäin poni!

Maastossa kävelemässä

Hali

Elämäni poni!

Vaihtelua maastokävelyyn

Sänkkärillä juoksemassa

Ilman satulaa

Uskaltauduin muutaman kuukauden jälkeen taas ponin selkään. Ensin vain kävelimme maastossa ja minä opettelin istunnalla ratsastamista. Rauhallinen tutustuminen oli tuottanut tulosta ja Lentsu tuntui melkein lukevan ajatuksiani. Tietysti vauhdin kasvaessa Lentsu piristyi ja välillä pukitteli ja teki omia temppujaan, mutta en pelännyt koska olin oppinut ennakoimaan ponin liikkeitä. 

Yllä olevat kuvat on otettu eräältä mielenkiintoiselta maastoreissulta, jossa tapahtui kaiken laista. Kävimme pellolla ja hypimme ojien yli ja metsässä putosimme ojaan. Lentsu oli todella persoonallinen poni jonka kanssa sattui kaiken laista hassua, mutta ikinä se ei tehnyt mitään ilkeilläkseen. Se rakasti kyllä ihmisiä ja halusi miellyttää parhaansa mukaan, mutta välillä kaikki neljä jalkaa ei ihan olllut hallinnassa. Vauhtiakin ponilla riitti.

Lentsun kanssa pääsin myös ensimmäistä kertaa tuntemaan miltä tuntuu kun hevonen ottaa takajalat alleen ja kantaa itseään. Silloin en tiennyt vielä peräänannosta mitään, mutta Lentsu välillä ihan vahingossa näytti mitä ratsastainen voi olla. Myös elämäni ensimmäiset sänkkärirallit koettiin tämän hassun ja persoonallisen ponin kanssa ja siihen jäi koukkuun. Lentsun kanssa elettiin ns. ponivaihe vaikka mitään virallisia ponityttövuosia minulla ei koskaan ole ollut. Tuli kokeiltua ja koettua vaikka mitä ja tämä poni vei sydämmeni mukanaan. Lepää rauhassa Flying Gentleman, elämäni poni <3

Kävin satunnaisilla ratsastunneilla Lentsun vuokraamisen lopetettuani ja etsin samalla uutta vuokrahevosta. Kävin joulukuussa 2009 koeratsastamassa Beethowen nimisen ruunan. Hevonen ei ollut mikään ihmissyöjä, mutta ei missään nimessä mikään helppo. Koeratsastuksessa ruuna pukitteli, mutta toimi muuten ihan kohtalaisesti joten vuokrasopimus allekirjoitettiin. Ben asui isoilla hienolla tallilla josta en saanut yhtäkään kaveria ja olin todella ulkopuolinen. Ratsastuskaan ei oikein sujunun ja hevonen kävi koko ajan vaan haastavammaksi. Olin vielä todella epävarma ja kokematon joten aika pian hevonen pääsi niskan päälle ja alkoi hyökkäilemään. Äiti katkaisikin sopimuksen jo kuukauden jälkeen. Pian vuokraseni loputtua Beethowen myytiin Leppävaaran Ratsastuskouluun

Linssilude

 Beethowenin vuokrauksen ohella kävin kaverini kanssa yhdellä yksityistallilla Maskussa hänen seuranaan ja kuvaamassa hänen ratsastustaan. Juttelin tallin omistajan kanssa välillä ja hän kyseli minulta ratsastanko minäkin yms. Kun hän kuuli, että olin lopettanut Benin vuokraamisen sain puhelun eräältä naiselta joka kertoi omistavansa kyseisen tallin toisen suomenhevosen ja sattumoisin se kaipailisi ratsastajaa pari kertaa viikossa. Siitä vasta riemu repesikin. Koeratsastin kyseisen suomenhevosen 18.2.2010 ja siitä lähti pitkä ja kivinen tie Niemen Toivon kanssa, mutta tällä kertaa sain apua heti alussa.

Topi entisessä elämässään lähdössä koulukisoihin

On se hassua miten ratsastuskoulusta lähtiessäni kuvittelinkin olevani jo hyvä ratsastamaan ja osaavani käsitellä hevosia. Kantapään kautta sai kyllä opiia että ei 12 vuotias tyttö pärjää todellakaan yksinään hevosten kanssa. Ihmettelen suuresti, että minuun on luotettu nuoren ikäni puolesta niinkin paljon että olen löytänyt hevosia vuokrattavaksi. Itse en todellakaan vuokraisi hevosta alaikäiselle. Jatketaan taas seuraavassa osassa ajasta Karkin tallilla.

Tiivistetty vuosi 2014

Vuosi 2014 pisti elämäni täysin uuteen järjestykseen. Se otti paljon, mutta antoi lopulta enemmän kun uskalsin edes toivoa. Vuoden alussa voin todella pahoin joten päätin ottaa härkää sarvista ja antaa tilaisuuden uudelle elämälle. Helppoa se ei ollut. Piti päättää pitkä parisuhde ja etsiä jostain uusia kavereita ja tekemistä. Loppujen lopuksi kun antoi asioiden vain rullata omalla painollaan ottamatta turhaa stressiä mistään onnistuin sopeutumaan tähän uuteen elämäntyyliin. Nyt voin sanoa että olen itsenäinen nainen ja pärjään elämässäni loistavasti.

Aloitetaan siitä kaikkein parhaasta uudistuksesta. Mainitsin vuosi sitten, että olen saanut ylipuhuttua äitin koiran hankkimiseen. Siinä se nyt on, omilla rahoilla ostettuna ja sirussa omistajan paikalla lukee minun nimeni. Oma pieni aarteeni ja henkilökohtainen terapeuttini Milli, pieni 7 kilon koktaili, vähän kiinan harjakoiraa, hiukan bichon friseä ja loput on kleinpiziä.

Milli vähän vanhempana. Se kasvoi nopeasti, mutta edelleen se sulattaa kaikkien sydämmet. Milli on koko pihapiirin lellipentu ja sai naapureiltakin joululahjoja! Milli on luoteeltaan täydellinen. Se on aina iloinen ja ottaa rennosti vastaan kaikki pusut ja halit. Ikinä se ei ole kieltäytynyt leikistä, sylistä eikä ole murissut kenellekkään. Milli rakastaa kaikkia ihmisiä, niin lapsia, aikuisia, vanhuksia ja myös niitä elämästään vähän syrjäytyneitä tyyppejä. Kaikkien kanssa se tulee toimeen eikä hoitopaikoistakaan ole pulaa. Milli on todella helppo, kynnet leikataan nätisti, harjaaminen on iha fine eikä peseminenkään ole mikään iso numero, ainoa miinus koko koirassa on vahtimisvimma, mutta sekin ollaan saatu kuriin sitruunapannalla.

Alkuvuodesta oltiin tanssiryhmän kanssa Vaasassa. Reissu oli ihan huippu ja mukaan jäi kourallinen uusia tuttavuuksia ja iso satsi ihania muistoja, kiitos Vaasa ja Saku Stars! Tyttöjen kanssa tuli myös vietettyä paljon aikaa. Vuoteen mahtui kyllä useampikin tyttöjenilta.

Quatroa tuli ratsastettua kesän ajan kolme kertaa viikossa, mutta Topista jouduin pitämään taukoa pitkän välimatkan takia. Syksyn alussa Quu jäi kahteen kertaan viikossa ja jatkoin myös Topin ratsastusta. Molempien kanssa tuli maastoiltua pajon, mutta syksyn edetessä keskityin Quatron kanssa enemmän sileällä työskentelyyn. Topin kanssa mennään rennosti ihan herran mielihalujen mukaan.

Kesän ehdoton kohokohta oli RuisRock! Kvin myös Porin Jazzeilla ja uhannuksena olin Nauvossa. Kävin myös vähän shoppailemassa ja monta kertaa elokuvissa. Kävin katsomassa ainakin Turtlesin, Pahattaren, Kesäkaverit ja Vadelmavenepakolaisen. SM liigan kauden alettua on myös TPS kotipelejä tullut kierrettyä.

Ruokaa, nam. Vuoden aikana on tullut käytyä syömässä aika monessakin paikassa. Greenz on tullut tutuksi, varsinkin kun se syksyllä avasi paikan Raision keskustassa. Kesällä söin myös melkein joka päivä ainakin litran mansikoita ja aina yksin kotona ollessani tein omalla reseptillä Frappuccinoa. Myös viinit, skumpat ja shampanjat on virrannut aika tasaista tahtia...

Selfieitä. Niitä on kerääntynyt puhelimen muistiin yli 1000 kappaletta, mutta ehkä kymmenen on julkaistu jossain somessa! Kuten kuvista voi päätettä on mun tyyli aika laidasta laitaan menevä. Joskus tykkään pueutua ns. sihteeri tyyppisesti, joskus naapurin tyttö look ja toisinaan pipo ja punainen huulipuna tuntuu hyvältä. Myös silmämeikin vahvuus on aika vaihteleva.

Milli ja Topi jouuivat Jouluna nöyryytettäviksi. Yhdeksi Jouluperinteeksi on muodostunut aattoaamun tontturatsastus jossa Topi joutuu käyttämään poronsarvia.

Loppuvuosi painoittui aika hyvin bilettämiseen. Nyt kyllä on kaikki rahat aika hyvin kulunut niin täytyy varmaan yrittää sitä tipatonta tammikuuta ihan pakosta.

Mitä odotan vuodelta 2015? En osaa oikeastaan sanoa, mutta veikkaan että tällä samalla radalla jatketaan. Odotan innolla Business Danceja, omia 18v synttäreitäni sekä kesää, erityisesti juhannusta ja kaikkia festareita mihin olen suunnitellut meneväni. Syyslomalla olisi tarkoitus lähteä kavereiden kesken jonnekkin lomalle, mutta katsomaan mitä siitä tulee! Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille !